tiistaina, syyskuuta 05, 2023

Säynätsalo, Muuratsalo, Palokka ja vähän Jyväskylän keskustaakin



Agilityn SM-kisat järjestettiin Jyväskylän Palokan liikuntapuistossa 25.-27.8.2023 ja se oli hyvä syy harrastaa taas kotimaanmatkailua. Majapaikaksi olimme valinneet huoneiston Alvar Aallon suunnittelemasta Säynätsalon entisestä kunnantalosta. Reissun aikana tuli harrastettua myös makumatkailua / ruokamatkailua italialaisten, thaimaalaisten, nepalilaisten ja turkkilasten makujen maailmaan. 
 
Lähdimme tyttäreni Helin ja koiriemme kanssa matkaan torstaina 24.8. ja pysähdyimme  myöhäiselle lounaalle Leivonmäelle Karoliinan kahvimylly & Kestikievariin. Paikan herkulliset leivonnaiset olivat varsinainen syy pysähdykselle, mutta suolaisen nälän vei tällä kerralla italialainen peruspizza Margarita ja makean nälkä tuli tyydytettyä marjaisalla valkosuklaajuustoleivonnaisella.

 


Säynätsalon kunnantalon laajalle, tyhjälle piha- ja pysäkointialueelle saavuimme alkuillasta siten, että huoneistomme avain oli jätetty porraskäytävän oven vieressä olevaan avainpiiloon, jonka numerokoodin saimme sähköpostiviestillä saapumispäivänämme. Kunnantalon huoneiston olin varannut Booking comin kautta majapaikaksemme jo marraskuussa 2022, kun rupesimme suunnittelemaan Helin kanssa kisamatkaa ja toiveena oli löytää huoneisto, jossa on kaksi erillistä makuuhuonetta.

Kunnantalon ja majoitusyritys Tavolo Biancon historiasta voi lukea linkin takaa. Tässä muutamia poimintoja:

"Säynätsalon kunnantalo on yksi tunnetuimmista Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista. Se valmistui vuoden 1951 lopussa ja otettiin käyttöön seuraavan vuoden alussa.
Alusta lähtien arkkitehdit ja opiskelijat ympäri maailmaa alkoivat vierailla Säynätsalossa. Kunnantalo oli - ja on edelleen - esimerkki Aallon inhimillisestä mittakaavasta, luontoyhteydestä ja taidosta luoda kokonaisvaltainen taideteos, jonka lukuisat yksityiskohdat, tilojen tunnelma ja valo ovat hallinnassa.” 

Niinpä majoitusvuorokausiemme aikana näimme useita ulkomaalaisia ja kotimaisiakin matkailijoita kulkevan rakennuksen ympärillä  ja vilkkaampina aikoina suuri pysäköintialue on varmaankin tarpeen.

"Säynätsalo liitettiin Jyväskylän kaupunkiin vuonna 1993, vierailukohde oli edelleen olemassa, mutta Jyväskylän kaupunki ei löytänyt rakennukselle käyttöä eikä keinoja pitää rakennus avoimena vierailijoille. Vain kirjasto on aina ollut käytössä ja avoin myös vierailijoille. Kunnantalo oli ensin kuntaliitoksen jälkeen melko vähäisessä käytössä ja lopulta suljettuna, mutta silti vierailijat matkustivat kaukaisista maista katsomaan rakennusta.

Silloin syntyi ajatus kaupungintalon avaamisesta uudelleen. Alussa oli vain itsensätyöllistäjän villi idea saada työtila tehdäkseen graafista suunnittelua, sivusuunnittelua, kirjoittamista - ja vastavuoroisesti, hän - joka ei ollut arkkitehti tai matkaopas - lupasi avata ovea kävijöille."


"Yrittäjä Harri Taskinen kiinnostui entistä enemmän Alvar Aallosta. Hän alkoi opastaa kävijöitä, kirjoitti jokamiehen kirjan Aallosta ja huomasi, että rakennuksen huoneistot voisivat olla käytettävissä majoitusliiketoiminnalle. Hän pystyi jopa palkkaamaan apua sesonkiaikaan. Jyväskylän kaupunki teki pidemmän sopimuksen ja vuokrasi enemmän tiloja rakennuksesta yrittäjälle." Säynätsalon kunnantalo on sitoutunut myös vastuullisen matkailun kehittämiseen ja siitä voi lukea lisää täältä

Meillä ei valitettavasti ollut aikaa osallistua talon esittelykierrokseen, koska päivät kuluivat kisapaikalla Palokassa.  Törmäsin Harri Taskiseen lyhyesti porraskäytävässä kulkiessani siellä Nopsa-koirani kanssa.  Nopsalla on joskus paha tapa ruveta haukkumaan eli komentamaan minua matkan jatkamiseen, jos rupean juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Kun näin Taskisen portaissa, koitin pitää Nopsan hiljaisena ja sanoin, että koira saattaa joskus ruveta haukkumaan, jos tapaamme portaissa vieraita. Nyt se oli onneksi hiljaa. Jatkoin siihen, että mehän olemme täällä nyt vieraita ja Taskinen vastasi ystävällisesti, että hän kyllä asuu täällä.  Olin lukenut etukäteen linkittämiäni nettisivuja, joten arvasin heti, kuka vastaantulija oli. Hänkin varmasti arvasi kuka olin, koska olin muutama päivä aikaisemmin tarkistanut häneltä puhelimitse, että onhan majoituksemme varmasti kunnossa koirien kanssa.

Säynätsalon kunnantalon punatiilisestä rakennusryhmästä tuli heti mieleen Espoon Otaniemen kampusalue vaikka rakennuskokonaisuus on huomattavasti pienempi.











 
 
Majoitukseen saattoi ostaa 10,- eurolla aamiaisen, joka tarjottiin Town Hall Cafe & Bakeryssä, joka sijaitsee rakennuksen liikesiivessä, entisissä pankin tiloissa.  Kahvila avattiin arkisin klo 8, joten perjantaina ehdimme nauttia kahviaamiaisen paikan päällä.  Aamiaiseen sai valita vitriinistä täytetyn sämpylän, croissantin tai rieskan, omena- tai appelsiinituoremehua, korvapuustin tai voisilmäpullan ja kahvia tai teetä.  Lauantaina ja sunnuntaina lähdimme kisapaikalle jo ennen kahvilan avautumista, mutta lauantaina saimme noutaa mukaamme kummankin aamun aamiaisherkut, joista sunnuntain aamiaisen olisi voinut viedä huoneiston jääkaappiin, mutta nautimme kaikki eväät päivän aikana kisapaikalla. 



















Majoituimme reilun kokoisessa kahden makuuhuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen Hugo-nimisessä huoneistossa.  Kalustuksena oli Alvar Aallon huonekaluja, mutta myös Ikeaa, Marimekon tekstiileitä ja Hästensin vuoteet. 

Huoneiston isokokoisesta kylpyhuoneesta unohtui ottaa valokuva varsinkin silloin, kun sen lämmin pyyhepatteri oli lastattu täyteen omistajien märkiä sadetakkeja ja muita vaatteita ja lattian rajassa kulkevien lämpimien vesijohtojen vieressä oli märkiä pohjallisia, lenkkareita ja kumisaappaita sateisen perjantain jälkeen.

Huone 1
Huone 1

Keittiö

Huone 2

Huone 2

Meillä oli mukana varmuuden vuoksi kompostikehikko siltä varalta, ettei huoneiden välissä olisi ovia ja niinhän siellä paljastui, että ovi puuttui toisen makuuhuoneen ja keittiön välistä.  Koirani Nopsa ja Helin Sisu ovat roturistetyskromfohrländereitä, kuten olen blogissa ennenkin maininnut.  Nopsa on ensimmäisen sukupolven ristetys äitinä puhdas kromfohrländer  ja isänä keskikokoinen villakoira.  Sisu on Nopsan siskon poika eli toisen sukupolven ristetys, jonka isä on puhdas kromfohrländer. Molemmat ovat Kennelliiton ja kansainvälisen FCI:n rekisteröimiä kromfohrländereitä. Nämä kaksi uroskoiraa ottivat muutama vuosi sitten pari kertaa yhteen, joten sen jälkeen olemme sisätiloissa välttäneet tilanteita, jossa koirille tulisi tarve ottaa mittaa toisistaan.  Ulkona koirilla ei ole ongelmia ja niitä voi hyvin lenkittää yhdessä.

Helin Sisulla todettiin pari vuotta sitten selässä ongelmia, jotka eivät onneksi vaivaa arkipäivän elämässä, mutta agilityn harrastamisen Heli lopetti sen kanssa.  Minä en ole enää kisannut Nopsan kanssa, koska oma nivelrikkoinen polveni ei kestä sitä ja niinpä Heli saa hoitaa kisaamisen ja minä nautin matkustamisesta Helin ja koirien kanssa.


Ennen perjantain kisapäivää sain houkuteltua Helin viemään minut Muuratsaloon katsomaan Alvar Aallon koetaloa. Arvelin, että opastetulle kierrokselle emme ehtisi ja niinhän siinä sitten kävikin.   En ollut tutustunut etukäteen talon tarkkaan sijaintiin vaan luulin, että sen näkisi kadun varresta.  Eipä nähnyt, sillä talo sijaitsee metsän keskellä parinsadan metrin metsäpolun päässä tieltä. 

Olimme aidan ja portin takana puoli kahdentoista tienoissa ja samaan aikaan paikalle tuli opas, joka oli aloittamassa opastuskierrosta tunnin kuluttua.  Onnistuin ylipuhumaan hänet, että saisin tehdä nopeasti kierroksen talon ympärillä ennen kiirehtimistämme kisapaikalle Palokkaan. Niinpä sitten kuljin oppaaan perässä talolle, kiersin sen ja otin muutamia valokuvia ennen paluuta Helin, autonsa ja koirien luo. Kiitin vielä uudestaan opasta mahdollisuudesta nahdä talo ja kaunis metsäinen Päijänteen rantatontti, jolle talo oli rakennettu. 

Googlen katunäkymä

















Perjantain kisapäivä kului Palokassa varsinaisten SM-kisojen etko- eli etukäteiskisoissa vaihtelevassa säässä.  Mainittavaa kisamenestystä Helille ja Nopsalle ei tullut.  Välillä satoi vähemmän ja välillä tosi runsaasti, mutta pilvipoutaisiakin hetkiä koettiin.  Lenkkeilymaastoissa Pappilanjoen ja Palokanjärven rantateillä ei ollut valittamista ja kisajärjestäjät olivat kiinnittäneet hienosti jätesäkkejä tasaisin välimatkoin teiden varsille, jotta kisaajat saattoivat kerätä koiriensa jätökset ja pääsivät helposti eroon kakkapusseista.











Kisapäivän jälkeen pysähdyttiin Kauppakeskus Seppään nauttimaan thaimaalaisten makujen maailmasta Tamarin ravintolan Pad Thai - Thai Noodles aterian kera.





Lauantaina oli vuorossa yksilö SM-kisat, joihin medi- eli keskikokoisten koirien luokkaan oli saaanut osallistumisoikeuden ja ilmoittautunut 161 koirakkoa (koiraa ohjaajineen).  Näistä 40 parasta pääsi jatkoon finaaliradalle.  Heli ja Nopsa eivät tällä kerralla kuuluneet siihen joukkoon, mutta blogissakin esiintynyt ystävättäreni Päivikki ja koiransa Nixi saivat karsintaradalla sijoituksen 10. ja finaaliradalla 5. ja lopullinen sijoitus oli SM-5.  Aivan upeaa!
 
Laitanpa tähän muistoksi kuvat Helistä ja Päivikistä, jollaiset otettiin SM-kisoihin lähtevistä Itä-Helsingin Agilityharrastajien jäsenistä. I-HAH bloggaa blogissa on enemmänkin muistiinpanoja näistä kisoista.

Heli ja Nopsa, kuva Ida Alexandersson

Päivikki ja Nixi, kuva Maija Savijärvi

Kisapäivän jälkeen koukkasimme autolla Jyväskylän keskustaan ja päivän lämpimän aterian kävimme syömässä vastapäätä Matkakeskusta. Minulla oli tosi hämärä muistikuva kaupungin keskustasta, jossa en ole tainnut käydä varhaislapsuuden jälkeen.  Olin siellä vuosikymmeniä sitten edesmenneen isäni kanssa, kun olimme tulleet lentäen Keski-Suomeen ja palasimme junalla Helsinkiin ollessani 6-vuotias.  Uuden Matkakeskuksen vieressä olleen aukion toisella laidalla oli keltainen puurakennus ja kauempana sen takana kaunis entinen rautatieasemarakennus, jonka jollain lailla muistan siltä reissulta.




Päivän ruokamatka vei nepalilaiseen Nagargot ravintolaan, jonka Shahi paneer annos voitti maussa usein syömäni Malai kofta annoksen.






Iltalenkin teimme koirien kanssa Säynätsalon kirkon luo, jonka on suunnitellut arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljeqvist.  Kirkkoa emme kuitenkaan nähneet, koska se on ollut remontin takia huputettuna lokakuusta 2022 lähtien. Kirkon edessä oli Aulis Blomstedtin suunnittelema sankarihautasmaa, johon on haudattu 32 kaatunutta vainajaa.  Hautakummulla on Wäinö Aaltosen suunnittelema pronssinen lipunkantajia esittävä Mies mieheltä-patsas. Muistomerkissä on kaksi mieshahmoa, joista toinen on sortunut maahan ja antanut lipun edessään seisovalle miehelle, joka on nostanut lipun liehumaan ja katsoo eteenpäin.






Kävellessämme takaisin majapaikkaan kiinnitti bussipysäkillä huomiota savinen kukkaruukku, jossa oli tupakan tumppeja. Olisikin hienoa, että yleistyisi sellainen tapa, että tupakoijat jättäisivät tumppinsa johonkin astiaan eivätkä heittelisi niitä bussipysäkkien ja puistonpenkkien ympäristöön.



Sunnuntaiaamun auringonpaisteessa koitin vielä ottaa valokuvia kunnantalon pihalla olevasta Wäinö Aaltosen Tanssijatar patsaasta, mutta se ei onnistunut kännykkäkuvaustaidoillani eikä kuvankäsittelytaidoillani. 




Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekisat.  Perjantaina ja lauantaina Nopsalla oli ollut hiukan vaikeuksia lähteä kisaradoilla ns. takaakiertoon eli kiertää hyppysiiveke ja hypätä kohti ohjaajaa.  Sitä Heli kävi treenaamassa harjoitusesteillä.  

Joukkuekisa käytiin neljän koirakon joukkueina, joista kolmen parhaan tulos huomioitiin. Keskikokoisten koirien joukkueita osallistui kisaan 49 ja 10 parasta joukkuetta pääsi finaaliradalle.  Itä-Helsingin agilityharrastajien medi-joukkue ei tällä kerralla onnistunut pääsemään jatkoon, mutta Heli ja Nopsa tekivät hienon virheettömän suorituksen ja saivat karsintaradalla sijoituksen 12. lähes 200 koirakon joukossa.  


Kisapaikalle oli tehty valokuvauspiste, jossa oli mahdollista käydä ottamassa kuvia.  Kuviin saattoi lisätä tauluja, joissa oli Jyväskylästä kotoisin olleen Matti Nykäsen kuolemattomia lausahduksia.  Ja näinhän se oli tämänkin viikonlopun jälkeen todettava, että "elämä on laiffii"  ja "jokainen tsäänssi on mahdollisuus".


Päivän ruokamatka tehtiin kisapaikalla Turkkiin ja nautittiin Keljonkankaan kebab pizzerian ruokarekasta ostettu kebab-ateria. Valokuva annoksesta jäi nälkäisenä ottamatta.


Kuva Keljonkankaan kebab pizzerian FB-sivulta

Kolmen tunnin kotimatka tuntui melkein loppuvan kesken, kun sitä vertasi alkukesän agilitykisareissuun Saariselälle ja Rovaniemelle.

4 kommenttia:

  1. Harvoin sitä kunnantalossa sentään yöpymään pääsee ja vieläpä Aallon suunnittelemassa sellaisessa! Säynätsalon kunnantalossa olen käynyt Taskisen opastamalla kierroksella ennen koronaa ja tykkäsin kyllä kovasti. Kaunis rakennus on. Ja tuntui houkuttelevan ulkomaalaisia Aalto-faneja. Samallalailla yritimme myös koetalolle kuin tekin. No eihän se onnistunutkaan! Edelleen käymättä se talo, vaikka pääsiäisenä viimeksi Säynätsalossa taas käytiin. No nyt ainakin tiedän, miltä se tupa näyttää!

    VastaaPoista
  2. On Taskinen tehnyt hienon työn, että Säynätsalon kunnanatalolle on löytynyt käyttöä eikä se ole päässyt rapistumaan. Suosittelen sitä todella yöpymispaikaksi, jos on tarvetta majoittua Jyväskylän seudulla.

    VastaaPoista
  3. Enpä tiennyt, että Säynätsalon kunnantalolla järjestetään opaskierroksia. Olemme olleet pariinkin kertaan rakennusta kuitenkin katsomassa ja kuvailemassa. Täytyypä pitää mielessä tuollainen esittelykierros, voisi olla oikeinkin kiinnostava. En luonnollisesti tiennyt myöskään tuosta majoitusmahdollisuudesta.

    VastaaPoista
  4. Majoittujat pääsisivät talon esittelykierrokselle veloituksetta, muille hinta näyttää edelleen talvikaudellakin olevan 10,- euroa/ henkilö. Hieman harmittaa, etten kysynyt etukäteen kierroksesta, jolloin sen olisi voinut mahduttaa aikatauluumme. Onneksi sentään löysin Booking comista tällaisen mukavan majapaikan.

    VastaaPoista